Lamosalali on monille tunnettu matalakasvuisena valepiparminttuna, suosittuna ikivihreänä maanpeittäjänä. Kasvi kantaa vaaleanvalkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, jotka kypsyvät kirkkaanpunaisiksi lihaisiksi hedelmiksi.

Kun lehdet katkaistaan, niistä huokuu hieno lääketieteellisen makea tuoksu, joka muistuttaa reumavoiteita. Intiaanit ovat käyttäneet lamosalalinöljyn lehdistä valmistettua teetä jo vuosisatojen ajan lievitykseksi ja se on tunnettu yleislääkkeenä. Lamosalalin lehtiä käytetään myös nivelille tai niitä hierotaan. Vielä tänä päivänä lamosalalia löytyy sen minttumaisen maun vuoksi monista hammastahnoista, purukumista ja voiteista (näitä varten kuitenkin useimmiten synteettisesti valmistettuna).

Eteerinen öljy saadaan vesihöyrytislaamalla lehdistä. Se koostuu yli 98 prosenttisesti esteristä nimeltä metyylisalisylaatti. Hierontojen tai kylpyjen avulla lamosalaliöljy hajoaa iholla salisyylihapoksi, joka lievittää vaivoja. Öljyä käytetään siis pääasiassa lihaskipuihin liikunnan jälkeen ja muihin epämiellyttäviin vaivoihin. Psyykkisellä tasolla se vaikuttaa rauhoittavasti sisäiseen levottomuuteen ja yliherkkiin hermoihin sekä toimii masennuslääkkeenä ja mielialaa kohottavasti.

Haittavaikutukset: Lamosalaliöljyä tulee käyttää varoen henkilöillä, joilla on allergia tai yliherkkyys salisylaateille, sekä astmaatikkojen kohdalla. Eteerinen lamosalaliöljy ei myöskään ole suositeltavaa raskauden aikana, pikkulapsille tai epileptikoille.

Koska lamosalaliöljy voi korkeissa pitoisuuksissa ärsyttää ihoa, suosittelemme ottamaan yhteyttä aromaterapian asiantuntijaan tai perehtymään kirjallisuuteen ennen käyttöä.

"Kun lamosalaliöljyä käytetään aromaterapiassa tavanomaisella laimennuksella, 0,5–1 prosenttia, akuutteihin "epämiellyttäviin" vaivoihin, se on yksi parhaista ja miellyttävimmistä öljyistä, joita on saatavilla." Eliane Zimmermann (2009)

Vaikutus & käyttö kirjallisuudesta